Usein luulen, että en ole mistään kotoisin. Aloin siis nauramaan ääneen, kun huomasin keuruun männikkömetsiä ja rantojen raitoja kulkiessani hyräilemään Keski-Suomen maakuntalaulua. Ehkä minulla on sittenkin jonkilaiset juuret. Tulin kesäkuuksi Keuruun museon ylläpitämään Santun taloon residenssiin. Käytin residenssin aikana työtilana myös Keuruun taidegraafikoiden työpajaa, jossa vedostin teoksia tulevaa Portugalin näyttelyä varten. Muuten enimmäkseen piirsin, ja sitä teinkin ihan urakalla. Oikeastaan olisin halunnut maalata vesiväreillä pihalla, mutta koko kuukausi oli kolea ja sateinen, eikö ulkona työskentely ollut mahdollista. Join kuitenkin aamukahvit peittoon kääriytyneenä kauniilla kuistilla ja uin sinnikkäästi, koska rakastan uimista ja puutarhakahveja. Lauri Santtu on Keuruulla vaikuttanut graafikko, jonka vanha kotitalo on komeasti järvenrannalla keskustassa. Pieni piha on sinisenään kukkasista, vieressä komeilee vanha kirkko hautuumaineen. Museon henkilökunta otti minut mukaansa Mäntän kuvataideviikkojen ja Keski-Suomen aluenäyttelyn avaajaisiin. Ne olivat mukavia sosiaalisia retkiä muuten rauhallisen ja hiljaisen kuukauden keskelle. Se oli kyllä ihan mukavaa olemista, oman lisänsä asiaan toi, kun unohdin ottaa puhelimen laturin matkaan. Sen tosin sain myöhemmin postissa. 
