Vietin kaksi viikkoa Latviassa Dauvagpilsissä sijaisevassa Mark Rothko Art Centerin grafiikan symposiumissa. Osallistujat olivat taidgraafikoita ympäri maailmaa, kahden viikon tiivis asuminen ja työskentely tutustutti meidät hyvin toisiimme ja uskon, että sain symposiumista muutaman elinikäisen ystävän.
Sain asua kaksi viikkoa kuin prinsessa taidekeskuksen hotellihuoneessa, kävellä työhuoneelta suoraan ravintolan ruokapöytäään, nauttia hyvästä seurasta ja toukokuun lämmöstä, jossa uimarannan vesi oli kuin linnunmaitoa. Teimme myös retkiä lähiseudulle ja tutustuimme taidekeskuksen näyttelyihin ja kokoelmiin. Paikka on valtavan kokoinen, upea rakennus. Nimi juontaa Mark Rothkon juuriin, perhe on asunut Daugavpilsissä ja kaupunki on ylpeä maalaristaan ja tämän perikunnasta, joka huolehtii Rothkon teosten vaihtuvasta näyttelystä taidekeskuksessa.
Daugavpils eli Väinänlinna on kaupunki Latvian eteläosassa lähellä Venäjän ja Liettuan rajoja. Kaupunki on tunnelmaltaan hyvin erilainen, kuin pääkaupunki Riika. Daugavpilsin rakennukset ovat pääasiassa venäläistyyppisiä, ja kaupungissa asuu paljon venäjää puhuvia ihmisiä. Taidekeskusta ympäröi isoilta osin autio alue, komeat talot odottavat katu toisensa jälkeen, että joku tulisi ja kunnostaisi ne. Tunnelma on samaan aikaan hiukan aavemainen, että hurmaava. Pääskyset lentelevät sinisellä taivaalla, sammakoiden kurnutus kuuluu hetteiköistä. On lämmintä ja kaunista.
Tein symposiumin aikana pienempiä kokeiluja, kunnes keskityin vedostamaan lähes kymmenenmetrisen teoksen Punainen matto. Symposiumin päätepiste oli yhteisnäyttely, joka osui Daugavpilsin taiteiden yöhön. Yö oli täynnä juhlaa, taidekeskuksen pihalla oli reivit vaahtopileineen ja noin kolmetuhatta ihmistä. Käsittämättömän hulvattomat avajaiskekkerit! Ah, oli ihanaa.
