Hailuodon teatterifestivaali on jo pitkään ollut kesieni kohokohta. Hailuoto on huikean kaunis paikka, ja onnekkaasti olen saanut olla osa teatterifestivaalin yhteisöä, joka asuu viikon teltoissa merenrannalla, työskentelee ulkona esitysten parissa, saunoo, ui, pelaa lentopalloa ja ylipäätään jakaa elämää yhdessä. Yleensä olen tehnyt esityksiin tarvittavaa visualiikkaa, ommelut hullun lailla saunamökissä, levitellyt kankaita leikattavaksi rantahiekalle ja etsinyt tarvittavia vaatteita pitkin pitäjää ja lopulta saanut auttaa esitysten kuoro-osien tanssissa, ihanaa! Puvustus on ollut hauska tapa tutustua luovon asukkaisiin, kesäiset kahvihetket pukujen tiimoita kyläillessä ovat mukavia muistoja. Tänä vuonna en tehnyt teattaria, mikä tuntui vähän oudolta, koska olen tottunut Hailuodossa puuhaamaan koko ajan yhdessä. Tein Pöllänniemeen näyttelyn, jonka kahta kipsiteosta installoin ympäristöön useamman päivän. Kipsilaatikot soudimme Kallen kanssa veneellä leiristä niemeen, soutaminen ja soutamalla roudaaminen on yksi asia, joka kuuluu Hailuodon erityisyyteen. Juha Hurme piti kauniin avajaispuheen, jossa sanoi, että tade ja saunan lämmittäminen ovat hyvin lähellä toisiaan, ja Hailuodossa tuo raja häviää kokonaan.
Kauniilla Hailuodolla on synkkä historia. Ison vihan aikaan tapettiin matkalla saarelle pysähtynyeitä pakolaisia ja paikallisia. Saarelta hävisi yhdessä yössä kahdeksankymmentä lasta. Hailuotoon Pöllän rannalle tuleva paikkasidonnainen ympäristötaideteos on muisto ja hiljainen hetki saarella Isovihan aikaan elämänsä päättäneille sadoille ihmisille. Toisaalta se rinnastuu nykyaikaan ja samalla lailla kodistaan vainoa pakeneviin ihmisiin. Hädässä olevien auttaminen ja ihmisyyden arvostaminen ovat arvovalintoja. Toisessa teoksessa talot kulkevat helminauhana vesirajassa, joka noustessaan kastelee talot ja syövyttää suollallaan niiden pinnat. Sen sanoma on kevyempi, viittaus mökkitontteihin, rakentamiseen ja elämiseen meren äärellä. Niihinkin asioihin tosin liittyy vahvasti se, että ihmisten tehdessä päätöksiä luonnon muokkaamisesta tulisi ottaa ympäristöarvot huomioon.
Kauniilla Hailuodolla on synkkä historia. Ison vihan aikaan tapettiin matkalla saarelle pysähtynyeitä pakolaisia ja paikallisia. Saarelta hävisi yhdessä yössä kahdeksankymmentä lasta. Hailuotoon Pöllän rannalle tuleva paikkasidonnainen ympäristötaideteos on muisto ja hiljainen hetki saarella Isovihan aikaan elämänsä päättäneille sadoille ihmisille. Toisaalta se rinnastuu nykyaikaan ja samalla lailla kodistaan vainoa pakeneviin ihmisiin. Hädässä olevien auttaminen ja ihmisyyden arvostaminen ovat arvovalintoja. Toisessa teoksessa talot kulkevat helminauhana vesirajassa, joka noustessaan kastelee talot ja syövyttää suollallaan niiden pinnat. Sen sanoma on kevyempi, viittaus mökkitontteihin, rakentamiseen ja elämiseen meren äärellä. Niihinkin asioihin tosin liittyy vahvasti se, että ihmisten tehdessä päätöksiä luonnon muokkaamisesta tulisi ottaa ympäristöarvot huomioon.