Voiko? -kollektiivimme sai Koneen Säätiöltä kaksivuotisen apurahan hankkeelle Voiko eläintä kertoa? Eläinten käsitteellistämisen haasteet tieteissä ja taiteissa. Hurjan upeaa, olen iloinen meidän kollektiivin olemassaolosta, innostunut tulevasta työstämme sekä kiitollinen siitä, että muunlajisia eläimiä käsittelevää poikkitaiteellista ja monitieteistä hanketta tuetaan.
Tapa, jolla ei-inhimillisiä eläimiä kerrotaan, kuvataan tai muutoin käsitteellistetään, on niiden yhteiskunnallisen aseman ja kohtelun ytimessä. Esimerkiksi eläimiä koskevat kulttuuriset kertomukset, mediassa tai oppikirjoissa toistuva eläinkuva sekä tieteen eläinkäsitykset vaikuttavat voimakkaasti ihminen-eläin-suhteeseen. Tutkimushanke keskittyy eläimiä koskeviin käsitteellistämisen metodeihin. Peruskysymyksenä on, mitkä metodit edesauttavat eläinten olemuksen, mielen tai perspektiivin tavoittamista. Tarkastelun kohteena ovat kieli, tieteelliset selitykset, kuvataiteet sekä esittävät taiteet. Voisiko tieteen eläimiä koskevia selittämisen metodeja uudistaa? Tavoittaako kuvataide jotakin sellaista, mitä tieteellinen selitystapa jättää ulkopuolelle? Entä voiko perinteistä kerronnan kaarta välttävä esitystaide paljastaa jotakin uutta eläimistä? Mitä on eläinten ei-kielellinen ymmärtäminen? Voiko eläintä "sinällään" tavoittaa? Hanke yhdistää laaja-alaisesti filosofiaa, sosiologiaa, kuvataiteita ja esitystaiteita valottaen tutkimusaihetta siten monesta hyvin erilaisesta näkökulmasta. Siihen ottaa osaa sekä tutkijoita että taitelijoita ja se kulminoituu tieteellisten tekstien sekä taiteellisen työn ohella näitä yhdistävään monipäiväiseen tapahtumaan. Tavoitteena on kartoittaa ja uudistaa ihminen-eläin-suhteen perustaa. Tavoite on eläinten rajusti kasvavan käytön, nopeasti muuttuvien eläinasenteiden, ilmastonmuutoksen ja lajien massasukupuuton aikakaudella erityisen tärkeä.
Tapa, jolla ei-inhimillisiä eläimiä kerrotaan, kuvataan tai muutoin käsitteellistetään, on niiden yhteiskunnallisen aseman ja kohtelun ytimessä. Esimerkiksi eläimiä koskevat kulttuuriset kertomukset, mediassa tai oppikirjoissa toistuva eläinkuva sekä tieteen eläinkäsitykset vaikuttavat voimakkaasti ihminen-eläin-suhteeseen. Tutkimushanke keskittyy eläimiä koskeviin käsitteellistämisen metodeihin. Peruskysymyksenä on, mitkä metodit edesauttavat eläinten olemuksen, mielen tai perspektiivin tavoittamista. Tarkastelun kohteena ovat kieli, tieteelliset selitykset, kuvataiteet sekä esittävät taiteet. Voisiko tieteen eläimiä koskevia selittämisen metodeja uudistaa? Tavoittaako kuvataide jotakin sellaista, mitä tieteellinen selitystapa jättää ulkopuolelle? Entä voiko perinteistä kerronnan kaarta välttävä esitystaide paljastaa jotakin uutta eläimistä? Mitä on eläinten ei-kielellinen ymmärtäminen? Voiko eläintä "sinällään" tavoittaa? Hanke yhdistää laaja-alaisesti filosofiaa, sosiologiaa, kuvataiteita ja esitystaiteita valottaen tutkimusaihetta siten monesta hyvin erilaisesta näkökulmasta. Siihen ottaa osaa sekä tutkijoita että taitelijoita ja se kulminoituu tieteellisten tekstien sekä taiteellisen työn ohella näitä yhdistävään monipäiväiseen tapahtumaan. Tavoitteena on kartoittaa ja uudistaa ihminen-eläin-suhteen perustaa. Tavoite on eläinten rajusti kasvavan käytön, nopeasti muuttuvien eläinasenteiden, ilmastonmuutoksen ja lajien massasukupuuton aikakaudella erityisen tärkeä.
Eläinten käsitteellistämisen metodit ovat jääneet tutkimuksessa lähes täysin kartoittamatta. Tämä on merkittävä epäkohta aikakaudella, jolloin eläimiä koskevat asenteet elävät nopeaa muutosta, eläinten käyttö kasvaa globaalilla tasolla ennennäkemätöntä vauhtia ja kuudes lajien massasukupuutto on käynnissä. Hanke kysyy uraauurtavasti ja tuoreesti, miten eläimiä voisi käsitteellistää tavalla, joka huomioi myös niiden mielen ja kukoistuksen. Se etsiikin rohkeasti uudenlaista tapaa ymmärtää "eläin".
Voiko?: Aaltola Elisa, Hakala Outimaija, Tuomivaara Salla, Aaltonen Matilda, Kaski Liisa ja Lonka Pipsa.