Olimme viikon Sodankylän Kakslauttasessa Arctic Art Weekillä veistämässä. Tein mökin pihaan kaatuneesta pienestä kitukasvuisesta koivusta Ruusujuuren. Se on pohjoisen voimakas lääkekasvi, jota shamaanit ovat käyttäneet esimerkiksi syövän hoitoon ja hedelmällisyyden parantamiseen. Se sopeuttaa kehoa rankoissa muutostilanteissa niin hyvin, että siihen tukeudutaan yhä. Luotan länsimaiseen lääketieteeseen, mutta samalla, kun odotan tietoa kasvainteni laadusta, teen teoksen muodossa rituaalin. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Ruusujuuri ei maistunut järin herkulliselta. Pohjoisen raikkaassa ilmassa on jo häivähdys syksyä. Välillä sataa ripottelee. Muutama poro käyskentelee pihapiirissä. Nautin metsässä kävelemisestä ja siitä, että metsän kasvusto on tuttua. Toisinaan mietityttää, miksi muutin pohjoisesta pois. Iltaisin istutaan yhdessä veistoviikkolaisten kanssa, mukava ja rentouttava viikko. Siitäkin huolimatta, että tehdään koko ajan töitä, minulla on paha haava jalassa ja kasvaimia kehossani. Olen kuitenkin hieman poissaoleva ja huolissani. Kakslauttasen ympäristö on ihmeellinen, täynnä loistokkaita iglumökkejä, uskomattoman paljon käsintehtyjä yksityiskohtia ja luovaa hulluutta. En ihmettele, että tänne tullaan ympäri maailmaa lomailemaan. Minulle tämä on uusi, tavallisesta arjesta poikkeava, vähän ulkopuoliselta tuntuva näkökulma Lappiin, mutta ihan mukava kokemus.
