Siirry pääsisältöön

Outimaijan työpäiväkirja

Hae tästä blogista

Puun syyt ja seuraukset Ratamossa

päiväys: marraskuuta 15, 2018

Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Punainen matto (2018) Tuomas Hallivuon puupiirrosten vieressä. Mukavaa olla kotikaupungissa pitämässä näyttelyä.

Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Suositut tekstit

Miten ottaa muunlajiset huomioon kuvataiteessa. Taiteellinen väitöstutkimus eläinetiikasta ja ekologiasta.

Tämä on tiivistelmä taiteellisesta tutkimuksestani: Teen eläinetiikan ja ekologian sävyttämää posthumanistista taiteellista väitöstutkimusta muunlajisten eläinten kertomisesta ja huomioon ottamisesta kuvataiteessa Aalto-yliopistossa. Tutkimuksen on ydin on Pirkanmaalla Seitsemisen kansallispuiston kupeessa Vahojärven kylässä sijaitsevalla metsätontilla tapahtuva taiteellinen työ. Rakennan sinne eläinlähtöisiä ja alueen biodiversiteettiä tukevia ympäristö- ja maataideteoksia. Metsässä työskentely ja on pohjana myös teoksille, jotka tulevat esille perinteisesti museonäyttelyissä. Tutkimukseni muotoutuu suhteessa muunlajisiin eläimiin ja metsään, joka on heidän kotinsa. Tutkimusta varten hankkimallani metsätalouskäytössä olleella tontilla liikkuu paljon esimerkiksi hirviä, kyitä ja lintuja. Siivoan ihmisten jättämiä jälkiä ja annan metsän palautua luonnontilaan, mikä paikallisesti lisää ajan myötä lajien monimuotoisuutta. Luonnonvaraisten eläinten kanssa työskentelyssä korostu...

Valtio+

Arte ry järjesti Turun entiseen lääninvankilaan Valtio+ näyttelyn. Minulta on mukana performanssin äänitallenne sellissä numero 94. Näyttelyssä on käynyt ihan käsittämättön määrä yleisöä. Hurja mennä töihin, kun aamulla on jo pitkä jono odottamassa pääsyään taiteen äärelle. Toki heitä kiinnostaa myös itse rakennus. Se on valtava ja mielenkiintoinen. Asta Kihlmanin kritiikki on julkaistu Turun Sanomissa. Valtio+ näyttelystä: https://valtioplus.wordpress.com

Mustarinda

Mustarindan helmikuu oli parasta mitä minulle on hetkeen tapahtunut. Sain sekä suurten kuusimetsien rauhan, että ihmisten lämmön, joiden keskellä tehdä töitä. Kerrassaan täydellistä. Hiljalleen tipahti pääkaupungin koronarajoitusten mukanaan tuoma väsymys, joku sellainen kuona jota oli kertynyt kannettavaksi enemmän kuin olin tiedostanut. Hiihdin vuosien jälkeen, metsäsukset ovat mukavat, tykästyin niihin ja hiihtämiseen mitä en tehnyt kunnolla edes Lapissa asuessani. Snejka tassutteli perässä. Se sai opetella irti juoksemista, alkuun se upposi nenänpäätä myöten hankeen. Nostin sen sieltä pois, kannoin kun tassut väsähtivät. Mutta hyvin pieni koira pärjäsi, oppi kulkemaan kannoilla ja nautti olostaan. Aloin vakavasti pohtia, olisinko voinut muuttaa Kainuuseen asumaan. Paikkoihin ihastuminen ja mahdollinen itsensä juurruttaminen vaikuttaa toistuvan residenssijaksoissani. Nyt kysymyksen vakavuus on kuitenkin aiempaa syvempi, sillä etsin väitöstutkimukseni taiteelliselle osalle toteutuspa...

Sisällön tarjoaa Blogger